Meidän matka lähti käyntiin aika - kröhöm - vauhdikkaasti. Tultiin kentälle hyvissä ajoin ja mentiin lähtöselvityksen ja turvatarkastuksen jälkeen istuskelemaan kahvilaan ja haukkaamaan jotain suuhun vielä ennen lennon lähtöä. Istuskeltiin siinä ihan rauhassa, sillä kun olin viimeksi katsonut kelloa, oli lennon lähtöön vielä hyvin aikaa. Siinä istuskellessamme joitain matkustajia kuulutettiin lennollensa, ja vitsailin äitille että meidän kuulutetaan seuraavaksi. No siis.. Muutaman minuutin päästä kuuluikin kuulutus, jossa mut ja äiti käskettiin välittömästi saapumaan portille. Lähdettiin heti juoksemaan portille päin, mutta sinne oli oikeasti varmaan yli puoli kilometriä matkaa, ja se oli eri kerroksessa ja ihan toisella puolella rakennusta. Porttia ei näkynyt vielä mailla halmeilla kun tuli kuulutus, jossa sanottiin että meidän olisi viipymättä tultava portille, sillä se suljetaan minuutin kuluttua. Siinä vaiheessa mä olin jo ihan kauhuissani ja mietin että ei helvetti, myöhästytäänkö me oikeasti siitä koneesta. No, siitä sitten vielä kunnon sadan metrin loppuspurtti ja kyllä, me kerettiin kuin kerettiinkin sinne portille, ja bussiin, joka vei matkustajat koneelle. Oli kyllä oikeasti ihan sekunneista kiinni, että ehdittiin.
Juoksin koko matkan kahvilasta portille niin kovaa kuin pystyin, ja mulla oli melkein koko lentomatkan ajan maha tosi kipeä (näköjään voi juoksemisesta tulla masukin kipeäksi :D) ja kurkku ihan kuiva, ja yskittiinkin äitin kanssa molemmat varmaan tunti sen juoksun jälkeen :D Huhhuh! Eka ja toivottavasti vika kerta kun meinattiin myöhästyä lennolta, en nimittäin todellakaan halua kokea tota enää ikinä uudestaan.. Jotenkin mä olin vaan ihan pöhnässä ja aattelin että tässähän on vielä 20 min koneen lähtöön, ehditään ihan rauhassa kahvitella. Niinpä, 20 minuuttia LÄHTÖÖN, urpo, portilla pitää tietenkin olla jo paljon sitä ennen. No, syytän 4 tunnin yöunia..
Lopulta kuitenkin turvallisesti lentokoneessa matkalla Lontooseen :) Lentoeväinä taxfreen ostoksia, nam!
Meidän hotelli, joka sijaitsi sellaisella pitkällä kadulla, joka oli koko matkalta molemmin puolin täynnä tommoisia pikkuhotelleja. Oltiin tosi tyytyväisiä hotelliin, ja varsinkin sen hyvään sijaintiin.
Lähdettiin iltapäivällä kiertelemään hotellin lähialueita ja päädyttiin Oxford Streetille (joka alkoi noin kilometrin päästä hotellistamme). Ihan ensiksi suunnattiin Primarkiin. Virhe. Mua ei oo varmaan ikinä ahdistanut niin paljoa missään, kuin silloin Primarkissa. Siellä ei mahtunut kulkemaan, sillä ihmisiä oli aivan järkyttävän paljon. Ihmistungoksen lisäksi myös Primarkin valtava koko ja tavaran määrä saivat mut ihan sekaisin, joten sitä shoppailukokemusta ei voi kuvailla kyllä millään muulla sanalla kuin helvetillinen. Yhdessä vaiheessa musta tuntui oikeasti, että pyörryn, oli niin hirveän ahdistava ja huono olo, kun en ollut syönytkään pitkään aikaan.
Jotakin (=kassillinen tavaraa) sieltä kuitenkin lähti mukaan, mutta päätettiin ihan suosiolla että mentäsiin uudestaan seuraavana päivänä, heti aamulla, jolloin ihmisiä toivottavasti olisi huomattavasti vähemmän.
Primarkin jälkeen suunnattiinkin hotellille, mutta ensin käytiin syömässä, sillä ei oltu syöty moneen tuntiin yhtikäs mitään.
Illalla rankan päivän jälkeen vielä hotellilla rentoutumista ja herkuttelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti